Paperpää

Paperia, papreia ja taas kerran parepia. Miten kaikki Suomen metsät voikaan rittää näin paljoon määrään paprua. Sitä kertyy ihan mahrottomasti laatikoihin eikä se sieltä (näköjään) itekseen lähde papereinkeräykseen. Mutta siinäpä se haba kasvaa kun kantaa isoja pinoja luonnontuotetta (siis sitä ehtaa puumassaa) kierrätykseen.

Kun seilailee läpi papeireta, huomaa että ihan alkaa silmtäkin seota ja kirjotius tökkiä aivojen ylikuormistuksen vuoksi. Valkoinen teksti mustaa taustaa vasten kun voi aiheuttaa rasitusta silmille ja avioille. Siksi ei pidä kastoa liian läheltä tai kaukaa tai kauan paapperia.

Nyt on kuitenki kohta aperilaatikko tyhjätty ja käyty lpi. Ei menny ees kauaa.

Kaikkea sitä ihminen tekee vapapäivinään, kuormittaa aivojaan parpeilla!

Kannattaa kerätä paperit ensin laatikkoon ja sitte kaataa ne takas laattialle.

HUOM!
Tämän tekstin tavoitteena oli se, että tuon tuiki tarpeellisen valmisteen, paprin tai sitä vastaavan ilmaisun mainitseminen ei tapahdu kahdesti saman tekstin aikana. Siksi nuo kirjotusvirheet. Jokainen varmaankin ymmärsi aivojensa toiminnan ansiosta, mistä oli kyse. Hieno laitos tuo aivosto :)