Paperpää

Paperia, papreia ja taas kerran parepia. Miten kaikki Suomen metsät voikaan rittää näin paljoon määrään paprua. Sitä kertyy ihan mahrottomasti laatikoihin eikä se sieltä (näköjään) itekseen lähde papereinkeräykseen. Mutta siinäpä se haba kasvaa kun kantaa isoja pinoja luonnontuotetta (siis sitä ehtaa puumassaa) kierrätykseen.

Kotoiset sivut

Tämän blogin myötä sitä on alkanut miettiä enemmän, mitä kaikkea asiaa sitä onkaan tullut laitettua itsestä nettiavaruuteen. Ne kun on siellä ja pysyy eikä niitä niin vaan pois otetakaan. Tätäkin tekstiä tulen varmaan katumaan vanhempana. Mutta voihan sen laittaa nuoruuden piikkiin.

Rikkinäinen etiketti

Viime viikko meni. Niin, se meni. Ja nopeasti menikin. Silti tuntui kun tuo viikko olisi ollut kuukauden mittainen.

Syynä tähän oli se, että olin töissä rippileirillä, jossa oli mukana erityisnuoria. Nuoria, joiden elämässä on joitain rajoitteita. Tai sanotaanko haasteita, jotka on voitettavissa. Niin ainakin viime viikon aikana.

Juhlat jatkuu!

Yhtä juhlaa tämä blogi. Mutta niin sen pitääki olla. Elämä ku on yhtä suurta juhlaa!

Tää viikko huipentu prinsessan juhliin, jossa tämä kaunotar sai päähänsä lakin merkiksi valmiudesta ja opintojen päättymisestä. Ja komiat oli juhlat, niinku pitääki!

(Kansi)lehtibodari

Tänään tulee kuluneeksi tasan 19 päivää siitä, kun tasan puolitoista vuotta sitten aloitin puun kantamisen kotitalouksiin, paperin ja musteen muodossa. Tai ei se muste mitään puuta ole. Tietääkseni.

 

Laskeskelin ihan näin juhlapäivän kunniaksi (jokainen päivä on ollu mun blogissa tähän asti näköjään juhlapäivä), kuinka paljo tavaraa sitä onkaan tullu tungettua postiloodeista sisään ihmisten luettavaksi ja kierrätettäväksi. Alla näette laskun ja toimituksen ja laskutoimituksen yksinkertaisuuksissaan.

Täällä jälleen, entistä ehompana!

Ahkerimmat lukijat ovat varmaan huomanneet, että päivitysnopeus tällä blogilla on verrattavissa lähinnä etanan mateluun, jos siihenkään. Jos täällä nyt tosiaan joku on edes käynyt (kiitos niille, jotka ovat uskollisesti vilkuilleet sivujani!). Nyt puhaltavat siis uudet tuulet!

Kirjoittaminen vai kirjoittaminen?

Kirjoittaako vaiko eikö kirjoittaa? Siis jos kirjoittamista mietitään ihan kirjoittamisen kannalta niin kannattaa miettiä ensin mitä kirjoittaa ennen kuin kirjoittaa mitään. Kaiken lisäksi kirjoittaminen sinänsä on ainoastaan kirjoitettavan kirjoituksen kirjoittamista, mikä on pulmallista siksi, että kirjoittaminen ei aina tarkoita käsin kirjoittamista.

Miksi sitten kirjoitamme? Onko kirjoitettavan kirjoituksen kirjoittaminen kirjoitettava kirjoitettaviin kirjoituksiin?